'Yo mismo estoy la que está embarazada y la bebé'. Aloittaessani hoitotyöblogiani en aavistanut että siitä tulisi myös näin henkilökohtainen kirjoitettu reflektiomatka. On helppo puhua ulkoisista asioista kirjoittaen; hoitotyöstä, hoidon mahdollisista vaikutuksista, ja – kuten ihmiselle aina ominaista – tulevaisuudenssuunnitelmista ja haaveista, mutta oman henkilökohtaisen kokemuksen jakaminen on luonteeltaan hieman erilaista, ja vaikka sitä kuvailisinkin sanoin on se tietyllä tapaa aina toisen ihmisen saavuttamattomissa.
Tähän hetkeen tekee mieli jakaa pala oman tarinani etenemistä. Tiivistettynä sanoisin, että 'prosessi' on edennyt siihen vaiheeseen, että olen samaan aikaan sekä viimeisillään raskaana että pian syntyvä pieni tyttölapsi. Kaksi viikkoa sitten meditoidessassani olin ensi kertaa kosketuksessa siihen, miksen tässä elämässä en ole (ainakaan vielä) kenenkään biologinen äiti. Syy lienee se, että sieluni on aikaisemmissa elämissä elänyt lukuisia synnytyksiä ja äitiys on sielulleni kovin tuttu asia. Sitä seuraavalla viikolla autenttisen liikkeen työpajassa työskentelimme myös korteilla, ja kaikkien joukosta minulle valikoitui yllä oleva feminiinisen voimallinen ja alkukantainen kortti.
Tunnistan noin 16 vuoden pituisen tärkeän oppimatkan ja nyt seuraavaan syntymäpäivääni asti on aika synnyttää ja syntyä uudelleen. Vaikka ulkoiset tekijät, asuinpaikka, ihmiset ympärillä, perhe, työpaikka, kehohoidot joita vastaanotan, ruoka jota syön, vaikuttavat ulkoisesti jollain tavalla, on hyvin suuri – ja itse unohtamani – vaikutus sillä, kuinka läsnä olen omassa elämässäni.
Intensiivinen kehoa ja mieltä yhdistävä työskentely voi avata suuria tärkeitä oivalluksia omalla henkilökohtaisella polulla.
Kun aikansa etsii apua ulkopuolelta, etenee prosessi luonnollisesti, ennemmin tai myöhemmin vaiheeseen, jossa on käännyttävä sisäänpäin tavalla tai toisella. Prosessi voi vaatia yhden lyönnin päällä seinään tai se voi vaatia tuhat lyöntiä, riippuen sielun edeltävästä matkasta ja mitä sielun täytyy oppia tässä elämässä. Suurimmat opit ja eteenpäin menemisen saa olemalla läsnä itselleen.
Rakkaudella,
Iida